|
|
 |
| Kokemuksia |
Marin, 19, kundifrendi ei polttanut
Suomi
|
"Se oli sitä muija-aikaa, kun oltiin kovia kimmoja. Pyörittiin steissillä, auottiin päätä ohikulkijoille ja pummattiin rahaa kilteitä tätsyköiltä. Siinä porukassa kaikki poltti jo kun mä tulin mukaan kuvioihin. Se oli silloin kun vaihdoin koulua ylä-asteelle. Oikein opettelemalla opettelin polttamaan, että pääsin mukaan jengiin.
Mä yritin lopettaa muutaman kerran, silloin mulla oli jo niin hyviä frendejä ettei ne olis pitäny mua maanpetturina vaikken mä oliskaan polttanut. Mut ne lakot kesti pari päivää, pisin taisi olla viikon. Ei mulla ollut kai tarpeeksi motivaatiota. Kyllähän mä tiesin että tupakointi aiheuttaa syöpää ja muuta sellasta. Mut ei niitä tossa iässä niin kelaa - et kuoleeko kuuskymppisenä vai kymmenen vuotta myöhemmin. Eniten mua otti päähän se ettei koskaan ollut rahaa kuteisiin tai leffoihin, ne mun pikalakotkin oli enemmän just sitä että mä säästin johonkin rättiin ja olin sen takia viikon ilman röökiä.
Vuosi sitten kaikki muuttui. Mä tapasin mun nykyisen kundifrendin. Se ei ite polttanut. Eikä sille oikeen pudonnut se, että mä sähläsin röökien kanssa.
Alussa se oli ihan päivä kerrallaan meininkiä. Kundikaveri oli hyvänä tukena. Me oltiin sovittu että aina kun mun tekee mieli röökii, niin me ruvetaan suutelemaan. Se oli sit olevinaan tällasta sijaistoimintoo, ja aika hyvin se toimikin. Ekat päivät oli aika kiihkeetä aikaa.
Pahimmat viekkarit oli ohi parissa päivässä. Alussa mä olin aika ärtynyt, tavaroita lenteli kun hermot meni. Muutaman viikon jälkeen oli jo helpompaa. Mä käytin hetken nikotiinipurkkaa, mut enää mä en tartte edes sitä. Voi sanoo et mä oon ihan kuivilla!
Kerran mä oon tän vuoden aikana sortunut. Se oli vähän niinkuin ekalla kerralla, maistui helvetin pahalle. Vedin sitten vaan muutamat poskarit. Siihen se jäi." |
|
|
|
|
|
|
|
